Poliisimestari perheineen piknikillä

Meillä sataa. Eilen satoi ja tänään satoi. Piknikkiä vietettiin olohuoneessa.

PS: Ei me sokerista olla, joten ulos kyllä lähdetään. Mutta takapihan nurmikko jäi leikkaamatta.

Päiväuniaikaan

Lintu paperilla

ja pupun pylly kehdossa.

Ei mulla muuta.

PS: Kiharapään sänkyä en itkupotkuraivareiden ja sen jälkeisen unen jälkeen tohtinut lähestyä.

PPS: Isi on kotona niin me ei oo ehditty kirjotella eikä ottaa kuviakaan...

Toinen koti

Miksi olemme halunneet hyvän kakkoskodin?

Vietimme taas tänään joitakin tunteja tässä kakkoskodissa. Kakkoskoti on ollut meillä pian kaksi vuotta ja viimeistään tulevaan merkkipäivään mennessä mittariin kilahtanee 60 000 kilometriä lisää ostohetkestä. Siis 30 000 kilometriä vuodessa. Tai reilut 82 kilometriä päivässä. Tai 164 kilometriä joka toinen päivä.

Ja sitten ne matkustajat.

PS: Isin (työ)ajot on sitten toisen auton mittarissa, ei tässä.

Pieni autokuski

Ähäkutti! En kai minä nyt tuossa viltillä pysy jos tässä vieressä on auto!

PS: Minustakin on nykyään vaikea saada muita kuin tärähtäneitä kuvia.

Ai että mitä tuliaisia?

Kelpaa ihan mikä vaan, missä on Änki Pöötsin (termi lainattu Kiharapäältä) kuva. Näitäkin mehuja oli putkahdellut ostoskärryyn ihan kaksin kappalein, enkä edes huomannut ennen kassaa. Ja vähintään puolen tunnin välein sitä purkkia pitää hypistellä jääkaapin ovesta. Käy myös vauvan leluna, huomasi Esikoinen. Ah miten pienestä voi lapsi olla onnellinen.

PS: Turvallista kotimatkaa isi!

Kesä

Hiekkaa varpaissa, hiekkaa lattialla, hiekkaa kynsien alla, pellolla ja naamalla. Kyntäjät ja kylväjät kun iltaisin kotiin tulevat, on näky lähes aina sama.

Tänään me...

Tänään me

söimme nopean aamupuuron (kuten yleensä joka tiistai),
vietimme nyyttikestejä perhekerhossa,
huollatimme jauhesammuttimet,
juhlimme ihanaa viisivuotiasta prinsessaa,
söimme jo toista kertaa saman päivän aikana ihania herkkuja
ja teimme vähän pihatöitä.

Tänään me emme

keskittyneet ruoanlaittoon
siivonneet
tiskanneet
pesseet pyykkiä.

Huomiseen...

Meillä ei olla sokerista

Eikä tänään tarvittu lenkkareita. Pikkujätkä simahti olohuoneen lattialle ja niitä unia katseltiin terassilta, pirtin ikkunasta. Ainut jolla ei ollut sään mukainen vaatetus, oli äiti.

Pihalla siis touhusivat Neiti Tuuliviiri

ja veljensä Herra Rapanaama (joka on muuten alkanut ilmeillä kameralle, jos et ole huomannut).

PS: Sisälle tultiin suihkun kautta. Kumpparit ja vaatteet jäivät pesuhuoneeseen kuivumaan...

Hetkiä nukahtamisten aikaan

Ei kai voi olla muuta kuin hymyilemättä, kun Pikkujätkä nukahtaa ja nauraa unissaan?

Tai entäs Kiharapään kootut tarinat. Päiväunta odotellessa neiti laittaa kädet peiton alle ja juttelee:

"Käet nukkumaan."

"Talviunille. Muumipeikko. Talviunille. Unta kuulaan. Talviunille."

Kääntää tyynyn toisin päin ja jatkaa:

"Talviunille. Thillä thelevä!"

Hyvää yötä isi! Kauniita unia ja oman kullan kuvia.

Neiti äkäpussi rämäpää

Serkkutyttöjen ja veljen kanssa se leikki. Ohi juoksi ja isi ihmetteli, mitä neidillä on otsassaan. Pyysi äitiä menemään katsomaan. Vaan neitipä olikin eri mieltä, "mee pois!!" Varmuuden vuoksi vielä vähän irvisteli ja muutaman kerran potkaisi.

Myöhemmin äiti sitten tarkisti tilanteen. Ja totta tosiaan, siinähän se oli sininen kuhmu keskellä otsaa. Ei tuntunut menoa haittaavan.

Vedenpitävän vaatetuksen tärkeydestä

 

 

Kananmunia!

Siellä ne kiehuu, meidän ekat ihka omasta kanalasta haetut kananmunat! Nam!

Ei saa auttaa

Kiharapään logiikkaa. Kun vasemman käden lapanen lähtee pois, otetaan oikean käden lapanen pois että olisi helpompi saada vasemman käden lapanen takaisin paikoilleen. Kun se takaisin laittaminen ei onnistu lapanen kädessä. Ja sitten yritetään vuorotellen, kumpaan käteen se lapanen menisi takaisin. Ja äiti ei saa auttaa.

Tuparit

Tänään meillä vietettiin veteraanipäivää juhlimalla tupareita. Kiharapää tutustui uusiin tulokkaisiin innolla, jo ennen kuin tulokkaat olivat ehtineet kotiutuakaan kunnolla.

Uuteen asuntoon voit tutustua vähän tarkemmin täällä (KLIK).

Kaalensyöntitorni

Välillä tulee mietittyä, että pitäiskö kaikki ruoka vaan antaa noille raakana. Siis perunat menee kyllä raakana, mutta että keitettynä. Tai kaali! Ei oikeen minestronekeitto maistunut. Mutta oliko se ihmekään kun kaalta oltiin siinä vaiheessa syöty jo mahat täyteen, keiton valmistumista odotellessa nimittäin...

Ne hetket, joiden takia jaksaa läpi harmaan kivenkin

"Mää siirsin vähä sitä meijän keittiötä. Siihen laminaatin viereen. Tuuppa äiti kattoon."

"No miksi sää sitä siirsit?"

"No sielä oli alla romuja."

"No ootko ottanu ne romut pois sieltä?"

"No mää ihan kohta otan."

"No siirretään sitte takasi se keittiö, eikö niin?"

"No se saa olla siinä laminaatin vieresä. Se on hyvä siinä."

Siinä ne sitten leikki. Esikoinen laittoi maustetta ja Kiharapää pyysi: "Kemmurulle." Kenguru sai kurkkua ja kahavia ja kakkupalasenki. Ja Esikoinen kävi välillä töissä mopolla, sanoi Kiharapäälle: "Oota vähäsen, mää käyn tuola töisä välillä."

Vauvan Esikoinen toi palakinnoksi Kiharapäälle. Kiharapää juotti vauvaa kastelukannulla. Esikoinen kertoi vielä että vauvalla on kohta synttärit, leipovat kakkuaki sille ja se näyttää kuulemma kohta että se on kolome.

PS: Me kysyttiin siltä mysteerieläimeltä eilen, että mikä sillä on kipeänä. Se vastas, että: "PÄÄÄÄ!".

Aamupäivän ruokaympyrä

Esikoinen ottaa ohjat käsiinsä ruokapöydässä kun Kiharapää kiukuttelee.

"Otetaanko välillä porkkanaa."

"Maistappa tuota, se on hyvvää."

"Otakko juustoa?"

"Haukkaa. Maistappa!"

"Otappa välillä leipää. Haukkaa sillain, oikeen kunnolla. Hyvä!"

Ja sitten lopuksi, ihan vaivihkaa. Esikoinen siirtää kaikki omat porkkanansa Kiharapään lautaselle. "Mää annan sulle kaikki porkkanat."

Äitikin sai syödä rauhassa koko lautasellisen.