Meillä ei olla sokerista

Eikä tänään tarvittu lenkkareita. Pikkujätkä simahti olohuoneen lattialle ja niitä unia katseltiin terassilta, pirtin ikkunasta. Ainut jolla ei ollut sään mukainen vaatetus, oli äiti.

Pihalla siis touhusivat Neiti Tuuliviiri

ja veljensä Herra Rapanaama (joka on muuten alkanut ilmeillä kameralle, jos et ole huomannut).

PS: Sisälle tultiin suihkun kautta. Kumpparit ja vaatteet jäivät pesuhuoneeseen kuivumaan...

Tarinoita kengistä ja ennakoimattomuudesta

Tänä keväänä kävi vähän hassusti kenkien kanssa. Osattiin ennakoida yhtä hyvin kuin kevätvaatteiden kanssa. Kumisaappaita lähdettiin ostamaan, kun talvisaappaat alkoivat kärjestään nauraa ja kastelivat sukat.

Äitiä vähän hävetti, kun muskarin kevätjuhlaan mentiin pari viikkoa sitten kuin maatilalliset ikään. Nätit mekot ja farkut ja kauluspaidat. JA KUMPPARIT. Ne jotka oltiin haettu Esikoiselle kaupasta kaksi päivää aikaisemmin, kun ne talvikengät sanoivat sopimuksensa irti. (Kiharapään jalkaan mahtuivat nuo Esikoisen vanhat CeLaVit.)

Nyt kun pihakaan ei enää ole juurikaan märkä, alkoi tuntua siltä, että kenkäkauppaan pitäisi ehkä lähteä uudestaan. (Se muskarin kevätjuhliin kumpparit jalassa meneminen ei ilmeisesti vielä saanut aikaan tarpeeksi vahvaa tunnetta siitä, että lapsilla olisi syytä olla kumppareiden lisäksi vaikkapa lenkkarit.)

Äidin mielestä lapset pärjäävät kesän hyvin kolmilla kengillä. Saappaat, kunnolliset lenkkarit ja crocsit. Tänään lähdettiin sitten hakemaan niitä kunnollisia lenkkareita. Haluttiin sen väriset, että sekä neidit että herrat voivat niitä käyttää (lue: haluttiin äidin mieleen olevaa väriä). Haluttiin kestävät ja hyvät jalassa, nahkaiset. Ja haluttiin tarrat (eikä niitä viheliäisiä naruja, jotka pitää solmia ainakin kolme kertaa kauppareissun aikana). Valinnanvaraa ei juuri ollut. Heti kun uudet kengät kaupasta löydettiin, vaihdettiin Esikoisen jalasta vanhat raidalliset lenkkarit Kiharapään jalkaan. Sinne ne sopivat huomattavasti paremmin senttien puolesta.

Ja sitten piti vielä vähän tuhlata. Ostettiin sekä Kiharapäälle että Esikoiselle vielä yhdet kengät. Äiti nimesi ne höpöhöpökengiksi. Höpöhöpökengät onkin sitten Kiharapään ensimmäiset uudet kengät, neiti kun on perinyt kaikki kenkänsä tähän asti käytettyinä.

Esikoinen tykkäsi uusista kengistään kovasti. Mitäs tykkäät isi?

PS: Rehellisyyden nimissä, ei kai niiden kenkien kanssa oikein voi tai kannatakaan ennakoida. Kun ei oikein koskaan voi tietää, kasvaako ne jalat sentin kuukaudessa vai vuodessa. Ja jos kuukaudessa, niin missä kuussa.

PPS: Kenkiä ei siivottu kuvaamista varten. Ja vielä on Esikoinen vailla crocseja, kun vanhat on siirretty Kiharapään käyttöön.

Hetkiä nukahtamisten aikaan

Ei kai voi olla muuta kuin hymyilemättä, kun Pikkujätkä nukahtaa ja nauraa unissaan?

Tai entäs Kiharapään kootut tarinat. Päiväunta odotellessa neiti laittaa kädet peiton alle ja juttelee:

"Käet nukkumaan."

"Talviunille. Muumipeikko. Talviunille. Unta kuulaan. Talviunille."

Kääntää tyynyn toisin päin ja jatkaa:

"Talviunille. Thillä thelevä!"

Hyvää yötä isi! Kauniita unia ja oman kullan kuvia.

Mister muscle

Pikkujätkä neljä kuukautta (ja kaksi päivää). Voi ihanuus!

PS: Isi meillä on ikävä sua!

Kevään ensimmäinen jätskitötterö

Niin kauan on tehnyt mieli, että tänään oli jo viimein pakko hakea kevään ensimmäiset jätskitötteröt. NAM!

PS: Se oli päärynää.

Neiti äkäpussi rämäpää

Serkkutyttöjen ja veljen kanssa se leikki. Ohi juoksi ja isi ihmetteli, mitä neidillä on otsassaan. Pyysi äitiä menemään katsomaan. Vaan neitipä olikin eri mieltä, "mee pois!!" Varmuuden vuoksi vielä vähän irvisteli ja muutaman kerran potkaisi.

Myöhemmin äiti sitten tarkisti tilanteen. Ja totta tosiaan, siinähän se oli sininen kuhmu keskellä otsaa. Ei tuntunut menoa haittaavan.

Vedenpitävän vaatetuksen tärkeydestä