Erittäin hyvää huomenta

Isi tuli kotiin (eilen illalla)! Eikä kukaan malttanut nukkua, joten tänä aamuna puoli seitsemältä viimeinenkin unelias oli täysin hereillä. Nyt meitä kyllä hymyilyttää. Elämä on ihanaa!

Päiväuniongelmia

Pikkujätkän päiväunet ovat olleet viime aikoina vähän ongelma. Jos Pikkujätkä nukahtaa ja hänet kantaa makuuhuoneeseen, on liian hiljaista. Ja Pikkujätkä herää. Jos taas Pikkujätkä nukkuu olohuoneessa, on liian meluisaa. Vaikka tasainen hälinä on hyvä unien kannalta, joku kyllä keksii jonkun tarvittavan suuren kolahduksen tai rymähdyksen, jolloin Pikkujätkä herää.

Ulkona Pikkujätkä kyllä nukkuisi vaikka kolme tuntia kerrallaan, mutta itkuhälytin on sanonut sopimuksensa irti ja ilman sitä en uskalla jättää toista yksin ulos. Jätin kyllä yksi päivä, mutta kaksi tuntia sitten kävelinkin ikkunan luo alle viiden minuutin välein. Olisihan se tietenkin hyötyliikuntaa...

Mutta mitenkäs tiistaina? Pikkujätkä nukkui keittiössä, liesituulettimen puhalluksen alla. Ei liian hiljaista, muttei liian meluisaakaan. Ja sopivasti ääntä, jotta suurimmat rymähdykset eivät häiritse. Nähtäväksi jää, miten jatkossa... Ostettaisko me isi uus itkuhälytin?

Hirviöt kylässä

"Otetaan kuva isille. Hymyile isille!"

Meillä oli eilen kylässä hirviöitä. Ruokapöydässä ne ilmaantui ja ruoat jäi lautaselle. Tapellakin niitten kans piti, ja vähän itkeä. Toinen niistä juoksi alasti (vaippa ja saappaat jalassa) ympäri taloa, pihallekin tais käydä ovenraosta kurkistamassa. Ja toinen hirviöi muuten vaan menemään, lähinnä pöydän ääressä. Muskarireissunkin ne hirviöt meinas meiltä estää.

Mutta sitten autossa ne katos aivan yllättäen. Takapenkillä istuikin yhtäkkiä kaksi maailman kilteintä lasta. Enkä yhtään tiiä mihin ne hirviöt katos! Lapset istui ihan hiljaa ja kiltisti koko automatkan (25 kilometriä), kattelivat maisemia ja edellä ajavaa rekkaa, jonka kyydissä oli mettäkone. Ei kai ne ole koskaan niin sievästi istuneet.

Ja ne kiltit lapset meni muskariin ihan kahdestaan, ihan ekaa kertaa. Äiti ja Pikkujätkä ei menneetkään mukaan, vaan istuivat muskarin eteisessä odottamassa. Olivat oikein reippaasti kuulemma olleet, käsi kädessä piirissä leikkineet.

Sitten äiti haki kaupasta iltapalaa (ja vähän jäätelöä itselleen). Karjalanpiirakat ja kissamehut (niitä hedelmäsosejuomia) kassissa äiti tuli autoon takas ja Esikoinen kertoi:

"Kun Aino itki niin mää sanoin sille, että hiiri."

"No lopettiko se?"

"Joo, se nauro! Ikiomaisesti nauro."

Eikä siitä itkusta kyllä tietoa ollutkaan, eikä äiti ois siitä tiennytkään jos ei Esikoinen ois kertonut. Tänään ei ole onneksi hirviöitä näkynyt.

 

PS: Turvallista kotimatkaa isille!

Aamuvarhaisella

Kiharapää herää aamulla ja kömpii minun ja Pikkujätkän viereen, laittaa pään minun tyynylle.

"Nukutaan."

Vähän ajan päästä Kiharapää nostaa pään tyynystä.

"Nukuttu."

Kiharapää nousee ylös. Nostaa etusormen pystyyn ("soo soo") ja sanoo:

"Jaat (=jäät) nukkuun. Akkeli (=Pikkujätkä) nukkuu."

Pikkujätkän terveisiä

Äiti luulee, että mulle tulee hampaita. Oikeasti musta on vaan kiva vaihtaa vaatteita vähän useammin. Vaikka isovelikin jo kuivailee mun leukaa harsolla niin ei ne mulle mitään mahda.

Terveisin, Pikkujätkä

PS: Jos et isi muista niin mulla on ikää neljää päivää vaille kolme kuukautta. Ja isoveljelle tuli ensimmäinen hammas paria päivää vaille viiden kuukauden ikäisenä ja isosiskolle neljän kuukauden ja parin viikon iässä.

Jakkara, kuulosuojaimet, anteeksi

Ootko koskaan ajatellut, miten aika ajoin eteiseen ilmestyy jakkara? Siihen naulakon alle, missä säilytetään siinä pussissa mm. taskulamppuja ja rullamittaa. Ja minä ripustin siihen naulakkoon ne sinun kuulosuojaimetkin muuten.

Tänään aamulla se jakkara oli taas ilmestynyt siihen naulakon alle.

PS: Ne kuulosuojaimet sitten unohtui lastenhuoneeseen ja sitten ne löytyi iltapäivällä ja niistä oli saatettu ottaa pois ne pehmeät osat jotka suojaa siinä ulkopuolella jotain osia. Ja sieltä alta oli saattanut katketa joku sellainen pieni tappi joka piti niitä pehmeitä osia kiinni (no niitä oli kolme molemmilla puolilla ja yhdet tais olla poikki). Anteeksi, en se minä ollu...