Onnea Kiharapää!

Joku muistaa ehkä tämän (KLIK). Siitä on vuosi ja tässä ollaan nyt.

 

Onnea meidän ihana Kiharapää! Teet meidän elämästä niin paljon parempaa!

Peltorosvo

Meillä ei liiku meri-, vaan peltorosvo. Varokaa naapurit!

Juhannuslapset

On ihanaa kyläillä ja reissailla (kiitos ihanalle juhannusseuralle!), mutta on ihana myös tulla kotiin. Varsinkin, kun kotona odottaa tällaisia pienokaisia.

Näistä ensimmäinen siis kuoriutui jo ennen lähtöämme, mutta kanaemo hyvin suojelevaisesti piti pienokaisen piilossa ja ensirapsahduksen jälkeen näemmekin pienokaiset ensimmäistä kertaa vasta nyt.

PS: Pienokaisillahan oli toki tipulikka meidän reissun ajan, kiitos myös siihen suuntaan!

PPS: Isikin saatiin vihdoin kotiin, jee!

Hyvää huomenta sinullekin!

Yritin ottaa sinulle kuvaa siitä Pikkujätkän nauravasta naamasta, joka pelastaa jokaisen aamun. Mutta kun siihen nauruun liittyvät myös vipattavat jalat, on lähes mahdotonta saada vangittua se ilme. Siis näin.

Ja näin.

Ja vielä kerran.

Ja sitten saapuivat termiitit.

Ai että mitä tuliaisia?

Kelpaa ihan mikä vaan, missä on Änki Pöötsin (termi lainattu Kiharapäältä) kuva. Näitäkin mehuja oli putkahdellut ostoskärryyn ihan kaksin kappalein, enkä edes huomannut ennen kassaa. Ja vähintään puolen tunnin välein sitä purkkia pitää hypistellä jääkaapin ovesta. Käy myös vauvan leluna, huomasi Esikoinen. Ah miten pienestä voi lapsi olla onnellinen.

PS: Turvallista kotimatkaa isi!

Vissiin tympäs

Eipä menny kylvökone tarpeeksi nopiasti Massikan perään, ei.

...ja tämmönen kans

Terveisin, ponityttö

Isi meille pitäis saaha tämmönen...

Terveisin, mopopoika

Vieraita kanalassa

Voitko kuvitella miten alas mun leuka tänään loksahti, kun avasin kanalan oven ja kohtasin harakan. Siellä se istui kanojen kanssa häkissä ja hakkasi nokallaan milloin orsia, milloin hyllyä. Siis miten ihmeessä se harakka sinne häkkiin pääsi?

Ja mitäs sitten? Suunnaton pähkäily. Miten ihmeessä saan sen harakan sieltä kanalasta pois? Siellä me seisottiin pihalla neljästään, minä ja kaksi lasta ja koira (ja pienimmäinen nukkui autossa). Avasin häkin oven, josko se harakka lentäisi ikkunasta ulos. Vaan eipä lentänyt, muuta kuin samaa reittiä hyllyltä orrelle ja orrelta hyllylle. Ja vihaisesti hakkasi nokallaan. Kanat sen sijaan tutustuivat ympäristöön ja työkaluihin. Enkä uskaltanut lähteä mihinkään, ettei kanat vaan karkaa ikkunasta.

Sen jälkeen kun olin soitellut puoli naapurustoa kaveriksi, riitti loppujen lopuksi se, että pappa kopsutteli seinän takana (siellä nokkospuskassa navetan sivuseinällä) ja harakka lensi ikkunasta ulos. Ja ystävällisesti veljeni sitten napsutteli pari paneelinpätkää niihin kanalan välikaton pieniin aukkoihin. Koska sieltä kai sen harakan oli pakko tulla, ei se verkostakaan läpi pääse?

PS: Martta onneksi hautoo edelleen.

Merihirviö

Merihirviö lähettää terveisiä isille Afrikkaan. Meillä kaikilla muillakin on ikävä!

PS: Muille lukijoille kerrottakoon, meillä on vietetty aikaa pellolla ja isin kanssa ja eletty elämää ilman tietokoneen virtajohtoa. Nyt nautitaan muutenkin kesästä ja vietetään vähemmän aikaa sisällä ja tietokoneen ääressä.

Kilpasilla

ÄN

YY

TEE

NYT!

Jihaa!

Meidän jätkä se ei halua shortseja jalkaan, eikä muuten kelpaa tennaritkaan. Eilen saatiin haettua jätkälle crocsit, pari kertaa on jopa meinannut laittaa ne saappaiden sijasta jalkaan. Eikä lämpötilakaan ole kuin lähempänä kolmeakymmentä...

PS: Oonkos muistanut kertoa kun Esikoinen keksi piharakennukselle uuden nimen? Tuossa se Makkarapuisto siis taustalla näkyy.